telephone part 2

Käsi ylös jos jonkun muunkin mielestä elämän noloimpia hetkiä on kun puhelin pärähtää soimaan koulussa (tai muussa vastaavassa paikassa jossa mielellään vallitsee täysi hiljaisuus mutta joka on täynnä ihmisiä) ja soittoäänenä on sattumoisin Pokemon-tunnari tai muu yhtä hyvä biisi.

Vaikka soittoääntä ei olisikaan lainattu lastenohjelmasta (vaikka se olisikin maailman paras sellainen) on silti tärkeä valita hyvä soittari. Musiikkimaku on nimittäin sellainen asia, josta helposti syntyy keskustelua. Toinen tykkää toisesta ja toinen toisesta, eikä kaikkia voi miellyttää. Ja sitten siihen yhteen ainoaan soittariin pitäisi tiivistää koko musiikkimaku ja vielä olla ylpeä siitä. How hard is that?

Jos uskaltaa olla rohkea, laittaa tietysti soittoääneksi sen oman lemppari kappaleen. Mutta jos on vähän ujo musiikkimaun suhteen, tulee helposti valittua biisi jota juuri sillä hetkellä soitetaan ja joka on suuren yleisön suosikki. Tämäkään ei aina toimi, sillä monia listahittejä vihataan yhtä paljon kuin rakastetaan.

Oma soittoääneni on tällä hetkellä Katy Perryä, mikä on jossain määrin melko rohkea veto. Mutta koska uskallan ihan rohkeasti sanoa, että kyllä, kuuntelen Katy Perryä, niin mikäs siinä sitten. Oma vinkkini tämän hetken soittariksi olisi Musea, koska se tuntuu uppoavan melkein kaikkiin. Onnea soittareiden valintaan!

Katy Perry - Teenage Dream


Pokémon tunnari

telephone

Olen aina ollut niitä ihmisiä joille herääminen maanantai aamuna kello 06.30 ei ole nautinto. Olen myös aina vihannut sitä herätyskellon läpitunkevaa piipitystä johon kyllä herää, mutta kovin lempeä herätys se ei sitten kyllä ole. Myös uusien puhelimien ihana pimpompimpelipomherääminenonihaninasiamaailmassa ei ole sekään suurimpia suosikkejani.

Ennen joulua tajusin että olen nyt yli vuoden päivät herännyt Lily Allenin laulaessa Fuck Youta, ja aloin pohtia että mitä järkeä siinä on. Eikö herätysäänenä kannattaisi olla biisi josta tykkää ja josta tulee hyvälle mielelle? Ei sillä ettenkö pitäisi Lily Allenista, mutta jos heräät joka ikinen aamu siihen että joku huuta fuck youta korvaasi, eikö sillä ole pidemmän päälle jotain sivuvaikutuksia?

Siispä pyydän anteeksi jos olen aamuisin näyttänyt nyrpeää naamaa, mutta asiaan on tullun muutos! Nykyään herään aamuisin Jason Mrazin I'm yoursin soidessa, ja jos yhteen aamuun on uskomista, sanoisin että se toimii. Tänään on ollut nimittäin ehkä elämäni kivoin maanantai! :-)

glee

Vaikka Glee on tv-ohjelma se sopii genrestä puolesta oikein kivasti myös musablogiin, sillä se on musikaalisarja. Tykkään tosi paljon musikaaleista ja Glee-porukan iloista ja hyväntuulista menoa saa katsella subilta joka lauantai.

Lyhyesti sarja kertoo ohiolaisen lukion Glee-kuorosta, johon jostain syystä etsiytyy joukko epäsuosittuja; on homoa, lihavaa, pyörätuolissa istuvaa, tieniäitiä ja niin edelleen. Joukkoon mahtuu myös muutama suosittu jalkapalloilija ja cheeleader.

Gleen tyypit on ihanan sympaattisia, ja todella mahtavia laulajia. Sarjaa katsoessa tulee aina hyvälle mielelle, ja ohjelmassa esitety biisit on usein mukavasti sellaisia jotka soivat radiossa ja joita on helppo tunnistaa. Suosittelen sarjaa tosi paljon, kaikki siis kääntäkööt katseen (ja kanavan) subille lauantaisin kello kahdeksan! :-)





P.S. Noita videoita oli kauhean vaikea valita sillä oikeastaan kaikki Gleen biisit on ihan loistavia. Youtubesta löytyy lisää jos kiinnostaa!